Tänä vuonna päätimme lähteä perinteistä poiketen juhlistamaan työläisten ja opiskelijoiden juhlaa Pohjois-Norjaan. Iloiseen retkikuntaan kuului 11 Willieläjää ja tarkoituksena oli hiihtää Tromsan ympäristön vuorilla sekä viettää "rantalomaa" norjalaiseen tapaan.
..."rantaloma" Norjalaiseen tapaan...
Reissu alkoi perjantai-iltana Kuopiosta heti Prisman sulkeuduttua. Tavoitteena meillä oli ajaa osa matkasta jo illalla, mutta suuren innostuksen vallassa emme kuitenkaan malttaneet jäädä nukkumaan matkan varrelle, vaan ajoimme läpi yön vaihtaen vain välillä kuljettajaa. Aamulla olimmekin jo Kilpisjärvellä ja kelin olleessa melko kirkas päätimme käydä tekemässä pari lämmittelylaskua. Skinnasimme Jehkakselle ja laskimme sillä olevan kurun pariin otteeseen. Kilpisjärven avarat maisemat ja hauska lasku jättivät päälle iloisen mielen, kun läksimme siirtymään kohti määränpäätämme Norjassa.
...Jehkasen kurusta vauhtia...
Norjan puolelle siirryttäessä keli kirkastui entisestään ja Lyngenin niemen maisemat avautuivat komeana. Leiriydyimme lähelle Lakselvbuktia, jossa majoitus hoidettiin luonnonläheisesti teltoissa sekä asuntoautossa.
...Tromsan maisemia...
Seuraavana päivänä päätimme käydä katsastamassa Middagstindenin, joka näytti varsin lumiselta. Muutaman tunnin kapuamisen jälkeen pääsimme huipulle, jossa emme kuitenkaan hieman huonon näkyvyyden vuoksi kauaa viihtyneet. Lasku oli kuitenkin hieno hyvän lumen ansiosta ja autoille päästessä ympärillä näkyi paljon hymyileviä kasvoja. Siitä sitten siirryimmekin takaisin leiripaikalle nauttimaan hyvin ansaittuja after-ski oluita sekä aloittelemaan grillauskautta.
...tytöt kenttälounaalla ...
Seuraava aamu valkeni hieman pilvisenä ja välillä vettä ripeksien. Tarkoituksenamme oli siirtyä illaksi ja seuraavaksi päiväksi Tromsaan sivistyksen pariin tutkimaan tätä Pohjolan Pariisia. Sitä ennen kävimme kuitenkin hiihtämässä Tomasfjordtindenillä. Mitä ylemmäsi hiihdimme, sitä kirkkaammaksi keli muuttui ja hieman huipun alapuolella aurinko tuli esiin.
...retkue huipulla...
Nousimme kirkkaassa auringon paisteessa huipulle, josta avautuivat upeat näkymät vuoren sijaitessa kahden vuonon välisellä kannaksella. Kun aurinko porotti eikä tuulestakaan ollut riesaa, joten vietimme pitkän ajan huipulla eväitä syöden ja maisemia ihaillen. Huipulta avautui leppoisat ja leveät lumikentät, joiden laskeminen jätti pysyvän muistijäljen hyvien muistojen osastolle.
...Tomasfjordintindin lasku...
...lisää Tomasfjordintindin laskua...
Leirintäalueella vietetyn yön jälkeen läksimme tutustumaan Tromsaan, joka osoittautui varsin erikoiseksi kaupungiksi niin arkkitehtuurin kuin liikennejärjestelyidenkin puolesta. Aikamme sompailtuamme löysimme kuitenkin mielestämme hyvän parkkipaikan ja läksimme tutustumaan kaupunkiin.
...Tromsan idylliä aamuauringossa...
...Uke shoppaa...
Kävelimme kaupungilla nähtävyyksiä katsellen ja kauppoja kierrellen. Lounaaksi kävimme nauttimassa sushiravintolan antimia ja kalaruuasta innostuneena haalimme kalahallista katkarapuja ja lohta illan paellaa varten. Tromsasta päätimme siirtyä Kvalöyan saarelle, mikä osoittautui hieman kuviteltua hankalammaksi ja jouduimme ottamaan suuntaa pariinkin otteeseen Vitus apoteekista.
...Tromsan sataman ihmeitä...
Kvalöyalle meneminen osoittautui hyväksi päätökseksi. Tienvarsien korkeat aurauspenkat ja lumiset vuoret lupasivat hyvää lopuille hiihtopäiville. Vappuaattona läksimme nousemaan Skitntindenille, jonka perusreitti on maisemiltaan omaa luokkaansa. Alppimaisen reitin varrella on pieni vuoristojärvi, komeita kallioharjanteita ja lopuksi saavutaan ilmavalle harjanteelle, josta oli hienot näköalat ympäröiville vuonoille ja vuorille.
...Skitntindenin harjanteella riitti ilimoo...
...Skitntindenin lasku...
Huippuharjanteelta laskimme loskaisen laskun alas leiriin, jossa alkoi pian kuulua kuohoviinipullojen iloista poksahtelua. Leirissä kertasimme päivän tapahtumia, eikä luonnon ilmiöiden havainnoinnista nytkään vältytty. Erityisesti sopulin elintavat saivat ihmettelyä ja vilkasta keskustelua aikaan.
...matkalla Storsteinnestindenille...
Puolen yön jälkeen osa porukasta alkoi valmistautua Storsteinnestindanille nousua varten. Tavoitteena oli olla huipulla vastaanottamassa auringon nousua, muun porukan jäädessä leiriin juhlistamaan vappua perinteellisimmin keinoin. Huippuryhmä saavuttikin tavoitteensa kello 2.30:n aikoihin, jolloin myös leiriin jääneen porukan vappujuhlat lienee saavuttanut oman huippunsa.
...auringon nousu...
...lasku Storteinnestindeniltä...
Vappupäivän aamuna nautimme silliaamiaisen hieman väsyneessä ilmapiirissä. Meininki kuitenkin parani, kun teimme vielä yhden nousun läheiselle Strausakslalle. Keli oli edelleen tyyni sekä aurinkoinen, ja ylämäki hiihtoa sai suorittaa kesävarusteissa.
...nousu Straumsakslalle...
...lasku Straumsakslalta...
Straumsakslalta saimme ehkä koko reissun parhaan laskun, sillä lumi oli pysynyt pohjoisrinteessä hyvänä ja rinteen kaatokin oli kohdallaan. Laskun jälkeen oli sitten aika pakata tavarat ja suunnata kohti Ylläksellä odottavaa saunaa ja jälkihiihtoa.
Mukana olleiden kokemuksia kuunnellessa ei voi kuin jäädä odottamaan tulevia retkiä samoille leveyspiireille. Laskettavaa ja koettavaa jäi vielä runsaasti.
...uniemme seuraava valloitus...
Tarinat ja kokemukset muuttuvat legendoiksi vain kerrottuina...
Tarinoita on monia ja kokemuksia sitäkin enemmän. Miksipä et jakaisi omia muistojasi? Kirjoita tarinasi ja lähetä sähköpostilla info(miu)wildlifetelemark.fi niin tallennetaan ne.