Vuoden 2007 hiihtomatkan kohde oli YLLÄS. Ylläksen seitsemän tunturia ja niiden tarjoamat mahdollisuuksista oli tarkoitus ottaa selvää. "Pohjoisen valloituksen" ajankohta oli Piäsiäinen eli 31.3.-9.4.2007. Majoituimme Ylläs-Lainiosta eli aivan Aakenus-tunturin juurelta, Suomen parhaiden offareiden ääreltä.
...seitsemän tunturin taikaa etsimässä...
Nopeasti kaikille löytyi oman peti ja paikka johon varusteensa leväyttää. Keittiön laitteista pesukone joutui heti huoltoon. Onneksi mekanikot paikansivat nopeasti vian ja saivat sen korjattua. Edellisten vieraiden jäljiltä hieman sameat astiat saivatkin pian kiiltonsa takaisin. Hieman ihmetytti tilojen kokojen ristiriita. Majoitus paikkoja oli moninkertainen määrä pesu- ja saunatiloihin verrattuna. Saunominen olisikin mennyt hankalaksi ilman ulkona nököttänyttä tynnyrisaunaa, joka olikin koko viikon kovassa käytössä.
Heti ensimmäisenä iltana alkoi tulevien hiihtopäivien suunnittelu. Hyviä kohteita on Ylläksen alueella paljon ja kokeneimmat kävijät saivatkin kertoa ajatuksiaan. Kaikille löytyikin riittävästi kiinnostavia paikkoja ja porukka jakautui sopuisasti eri kohteisiin.
...pelit ja vehkeet ojennukseen ja mäkeen...
Hyvää hiihtoa siis tavoiteltiin. Kohteina mm. Aakenus ja Pallaksen Pyhäkuru. Ensimmäisenä hyökättiin tutkimaan Aakenuksen hulppeita laskuja. Totovaaran pirtin parkkipaikalta alkoi nousu laelle. Matkalla ylös kävi selväksi, että syvistä pehmeistä ei tällä kertaa päästä nauttimaan. Lunta oli kuitenkin sen verran ettei aivan jäisiä laskuja ollut odotettavissa. Vehkeiden kanssa oli taas tuttua säätöä kun avoimella tunturin laella hieman tuuleskeli ja kaikki haki vielä paikkaansa.
Huipulle kuitenkin päästiin ja Molos- ja Palli-lakien seutuvilta ruvettiin tiputtelemaan. Välistä löytyi makeita tuulen kasaamia lumialueita, joita haettiin innolla. Ensimmäinen lasku päättyi Pasin melko harmittoman näköisiin lippoihin, joka johti kuitenkin ikävään loukkaantumiseen. Paikkailujen jälkeen polvensa vääntänyt hiihtäjä pääsi kuitenkin Jorkin saattamana omin avuin takaisin majoitukseen. Onneksi säästyttiin isommilta operaatioilta, mutta viikon laskut oli laskettu. Jos tästä tapauksesta voi jotain oppia, niin sen, että laukeavat siteen on syytä löysentää offareille siirryttäessä.
...oi, Suomi, katso sinun päiväs koittaa...
Tällä kertaa parhaat hiihdot löytyivät naapurista eli Pallakselta. Hissien avustuksella laskettiin ensin muutamat "helpot" ennen skinnailuja. Taivaskerolle noustiin tutustumaan kulttuurimaisemiin. Olympiatulen sytytyksen muistolaatta kaivettiin esille ja repaleinen Suomen lippu liehuten muisteltiin noita vanhoja suuruuden aikoja.
...olosuhde tiedusteluista vastannut "partio" työssään...
Pienen yhdestä loukkaantuneesta lumikengillä liikkuvasta telekkuajasta koostuneen tiedustelupartion viestin jälkeen aloitettiin Pyhäkurun valloitus. Siirtymä kuruun tehtiin skinnaten ja tulipa siinä samalla kokeiltua uusia skinnailu tekniikoitakin, huonolla menestyksellä tosin. Toisen skinin laittaminen nurinperin ei varsinaisesti nopeuta nousua.
...Pyhäkurun vauhdikas lasku on itse koettava...
Pyhäkurun päältä avautuikin ensikertalaisille varmasti hyvin muistikuvien joukkoon tallentuvat maisemat. Edessä oli nimittäin ehkä yksi Suomioffarin upeimmista paikoista. Kokenemmankin kävijän silmiin paikka on aina kiehtova. Lumiolosuhteet muovaavat kuitenkin kurun aina erilaiseksi. Ei muuta kuin vehkeet valmiksi laskua varten ja laskulinjoja hakemaan.
...Pyhäkurun seinämä ja lapin aurinko, huippua...
Lunta ei toki ollut aivan polviin, mutta pehmyttä se kuitenkin oli. Kaatoahan Pyhäkurussa on ja nämä olosuhteet yhdessä takasivat hienon vauhdikkaan laskun, varmasti kokemisen arvoisen.
...sääolojen muuttuminen vaatii oikeita varusteita...
Nopean evästauon jälkeen sukset kiinni reppuihin, ja kipuamaan. Päällä otettiin kaatoryypyt ja hehkuteltiin paikkaa. Osa oli jo katselut noustessa valmiiksi toisen laskun linjaa, mutta nopea sään muutos muutti suunnitelmat. Kovaksi yltynyt lumisade sekä tuuli veivät nopeasti näkyvyyden lähes nollaan. Nousu Taivaskeron juurelle, ja lasku alas Pallas-hotellille tehtiinkin sokkona. "Tänne tullaan uudelleen " oli kaikkien kommentti kun aulabaarin lämmössä turistiin ennen kotimatkaa.
...Suomi-putsku maistui Willieläjille...
Makeita laskuja laskettiin päivittäin. Hieman vähäinen lumimäärä sai meidät etsimään ja hyödyntämään kaikki löydetyt tuulen kasaamat lumikentät. Luosukurun viimeisiä metrejäkin hinkattiin innolla. Hieno sää ja lumen pölinä saivat kamerat räpsymään. Tiedusteluista ja kuljetuksista vastasi edelleen sama yhdenmiehen tiedustelupartio. Siitä isot kiitokset Pasille.
...gourmet tasoon on totuttu...
Päivän päätteeksi kokoonnuttiin valmistelemaan päivällistä ja kertaamaan päivän seikkailut. Kaikille löytyi aina sopivaa tekemistä vaikka välillä Lapin-lumo meinasikin saada vallan ja yhteiset homman jäädä vaille tekijäänsä. Lopulta aina kuitenkin saatiin hommat tehtyä. Mitä sitten syötiin? No ei ainakaan pakastepitsoja. Pöytä oli katettu ankanrinnan, vuohenjuuston ja lampaan viulun tasoisilla herkuilla. Kiitos tästä kuuluu pääkokeille Jaanalle ja Mallalle sekä Stockmannin hulluille päiville.
Ilman hightech järjestelmiä videotykkeineen, ei nykypäivän hiihtoretki ole mitään. Niinpä ruoan päälle katseltiinkin päivän kuvia ja kerrattiin kokemuksia. Samalla toki kaivettiin kartat esiin ja suunniteltiin tulevaa. Ylläksen kokoisella alueella jää viikon matkalla aina jokin paikka käymättä. Siksi onkin aina hyvä syy palata samoille seuduille hiihtämään ja uutta kokemaan.
...luonto saa ajatukset lentämään...
Viikon reissuun sisältyy lähes aina ns. välipäivä. Tälläkin kertaa välipäivät olivat ohjelmaltaan totuttuja, useiden tuntien kestoisia retkiä. Siis todellisia lepopäiviä. Hiihtopäivästä ne poikkesivat vain välineiden osalta. Kesängin kupeita liikkunut lumikenkäryhmä vietti päivän mm. pelaten "poropesistä" ja muita luonnonihmeitä kuvaten . Törmäsivätpä he Taru sormusten herrasta -tarinoiden tietäjän unohtuneeseen kaksoisveljeenkin.
P.S. Äkänäsä-tonttua ei näkynyt, oliko jo kesälomilla?
Tarinat ja kokemukset muuttuvat legendoiksi vain kerrottuina...
Tarinoita on monia ja kokemuksia sitäkin enemmän. Miksipä et jakaisi omia muistojasi? Kirjoita tarinasi ja lähetä sähköpostilla info(miu)wildlifetelemark.fi niin tallennetaan ne.